Millainen oli fiilis, kun ekat menkat alkoivat? 40 ihmistä kertoo ensimmäisistä kuukautisistaan, osa 1/3

Kysyin syksyllä 2020 ihmisiltä, millaisia ovat heidän muistonsa ekoista menkoista. Vastauksista kertyikin upea paketti kertomuksia, jotka vievät meidät myös matkalle useille eri vuosikymmenille. Vastaajien ikä vaihteli 10-55 ikävuoden välillä.


Vastaajien syntymävuosi vaihtelee välillä (noin) 1965-2011.

Kyselyyn vastasi 40 henkilöä. Heistä 14 henkilöä oli syntynyt vuosina 2001-2005 eli eniten vastaajia oli syntynyt tuolloin. Toiseksi eniten (8 hlöä) oli syntynyt vuosina 2006-2010. Muina vuosina oli muutamia vastaajia.

Kun kysyin, kenelle vastaaja kertoi ensimmäisenä menkkojensa alkamisesta, ylivoimaisesti suurin osa (yli 50%) oli kertonut äidilleen. Seuraavaksi suurin palkki oli “En kenellekään” (22%), ja se on hieman surullinen asia.

Siinä hieman taustatietoja. Mennään itse vastauksiin!

Tässä Ekat menkat -postaussarjan ensimmäisessä osassa keskitytään siihen, millainen fiilis vastaajilla oli, kun ne ensimmäiset menkat alkoivat. Entä eroavatko eri ikäisten kokemukset toisistaan?

Antaa suorien lainausten puhua puolestaan, sillä aidon, omakohtaisen menkkakokemuksen äärellähän me tässä olemme. Olen jakanut kokemukset syntymävuosien mukaisiin joukkoihin. Aloitetaan aiemmista vuosikymmenistä, ja siirrytään menkkatarinoiden mukana kohti nykypäivää.

Kysymys kuului siis: “Kuvaile tähän vapain sanoin, millainen fiilis oli, kun kuukautisesi alkoivat?


1965-70

Hämmästynyt,vähän hävetti,olin kesälomalla sukulaisissa

1981-85

Säikähdin.

1986-90

Tuntui, että lapsuus loppui

Epävarma siitä miten selviän vuotopäivät koulussa.

Odotin kovasti menkkojen alkua, koska kaikilla kavereilla oli jo alkanut, minulla vasta 16-vuotiaana. Silti nolotti kertoa äidille, koska meillä ei puhuttu mistään intiimistä. Kerroin lähinnä siksi, että sain heti siteitä käyttöön.

Ensin en meinannut uskoa että on oikeesti menkat, kun oli vaan vähän ruskeaa vuotoa pikkareissa. Mutta sitten alkoi tulla helakanpunaista verta tosi runsaasti, niin siitä tiesin varmasti että on kuukautiset.

1991-95

Häpesin. Nolotti. Kuukautiset alkoivat kesken messureissua ja housut olivat tahriintuneet verestä. Salasin asiaa. lopulta kerroin ystävälleni asiasta, joka kertoi minulle kuukautisista ja opasti, minkälaisia suojia voisin käyttää.

Pelko, minulle nousi ensin kova kuume (yli 39c) ja vatsa oli hurjan kipeä. Koko perhe luuli, että minulla joku tauti/pöpö. Sitten paljastuikin kuukautisten aluksi.

Oli hämmentynyt olo, koin olevani liian nuori, en osannut iloita asiasta.

1996-00

Ajattelin, että vihdoinkin

Tosi iloinen ja jännittynyt

Olin juuri täyttänyt 11 vuotta, kun kuukautiseni alkoivat kesällä. Olin menossa uimaan kaverini ja tämän perheen kanssa, kun huomasin alushousuissa ruskeita tahroja. En ollut täysin varma mitä ne olivat, mutta arvelin menkkojen alkaneen. Menin silti uimaan, enkä kehdannut kertoa kaverille asiasta. Pelkäsin vähän että alan vuotaa kunnolla järvessä, mutta yritin parhaani mukaan unohtaa asian. Fiilis oli jotenkin innostunut, mutta samalla tunsin olevani liian nuori kuukautisten kanssa elämiseen. Olin tuolloin vielä ihan lapsi.

Olin hirmu ylpeä ja odottavainen. Odotin kutsua aikuisten salaiseen kerhoon ja yhteenkuuluvuuden tunnetta aikuisten naisten kanssa. Sitä ei tullut vaan opettaja tuhahti eikä edes katsonut minua kun ojensi äidin allekirjoittaman uimatunnin poissaoloon oikeuttavan lapun takaisin käteeni.

Jonkinlainen helpotus, olin 14 ja olo oli hieman “jälkeenjäänyt” vaikka tiesin että olin ihan normaalin rajoissa. Kypsyyden merkki.

Innostunut, mullistava, jännittävä, hauska.

2001-05

Outoa, kun pikkareissa oli vain ruskeaa töhryä kolmena päivänä. Olin ihmeissäni, että onko nämä NE. Silloin ei ollut mitään kipuja tai muita oireita, joten en ollut varma alkoiko menkat vai ei.

Vähän sellainen ei hitto, nytkö ne alkaa. Maailmanloppu ja tietyllä tapaa lapsuuden loppu.

Aika nolo fiilis.

Hämmentynyt

Itkin ilosta, musta tuli nainen. Oli niin siistiä.

Olimme äitini ja muutan muun sukulaisen kanssa mökillä, jossa ei ollut juoksevaa vettä tai sähköä. Tunsin kipua vatsaa ja menin huussiin, luulin ensin että olin ulostanut housuihin mutta nopeasti tajusin että kyse on kuukautisista. Minun oli pakko kertoa asiasta äidilleni ja hän antoi mulle siteitä. Ensimmäiset kuukautiseni olivat runsaat ja kivuliaat. Minulla oli likainen olo, tunsin häpeää ja hämmennystä. En halunnut mennä saunaan ja uimaan muiden lasten kanssa. Olisin halunnut mennä kotiin, mutta äitini ei halunnut keskeyttää lomaa

Sen muistan, että odotin niitä kovasti koska nuoremmalla siskollani oli kuukautiset alkaneet paljon ennen minua. Kai minä sitten olin huojentunut, että nimiin, vihdoin. Koin itseni epänormaaliksi koska pikkusiskolla alkoi ensin!

Yllättynyt, vaikka tiesin jo 13-vuotiaana niitä odottaakin. Silti käsityötunnilla vessassakäynti aiheutti yllättyneen, ehkä vähän järkyttyneenkin olon, joka pian vaihtui ylpeyteen.

Välinpitämätön. Olin tietoinen siitä mitä kuukautiset ovat, miksi ne tulevat ja miten niiden kanssa eletään. Kun päivä sitten vihdoin tuli, olin vain että jaha.

Pelko ja epäusko ensimmäisenä

Olo oli hämmentynyt ja myös hieman häpeällinen. Koin, että kuukautisista oli hankala puhua kenenkään kanssa.

Aika neutraali. Vähän ärsyyntynyt siitä sotkusta.

2006-10

Olin 10 vuotias. Olin ehkä kuullut kuukautisista, mutta niistä oltiin puhuttu ”aikuisten juttuna”. Luulin että olen todella sairas ja kuolen, kun mahaani sattui ja vuosin verta vessanpönttöön jäähallin vessassa kesken harjoitusteni. Kaverini sitten onneksi kertoi niiden olevan kuukautiset. Rauhotuin hieman, mutta olin hämilläni.

Tiesin kyllä mistä on kyse, niistä oli puhuttu aina, mutta siihen äiti ei ollut minua valmistanut, miten asia hoidetaan (tai miten paljon sitä verta voi vuotaa). En muista että olisin ollut erityisesti iloinen tai järkyttynyt tms.

Olin leffassa ystävän kanssa kun kuukautiseni alkoivat. Kuukautiseni alkoivat mielestäni myöhään n. 14-15 vuotiaana, joten olin odottanut niitä jo hetken aikaa alkavaksi ja aina tunnustellut, että josko nyt ne olisivat alkaneet. Leffasta kotiin päästyäni huomasin pienen ruskean läikän alushousuissani ja tajusin, että nyt ne alkoivat. Asia pelotti, sillä en tiennyt tarkalleen miten minun pitää käyttäytyä. Pelotti myös kertoa äidilleni. Mutta toisaalta olin onnellinen, että ne vihdoin alkoivat.

Olin hetken hämmentynyt, mutta sitten vain rauhallisena soitin äidille että “hei mulla taisi visiin alkaa menkat et voisitko tuoda niitä side-juttuja kaupasta”. 🙂

Järkytyin nähdessäni veren alushousuissani. Ensimmäinen ajatukseni oli: “Eihän tässä näin pitänyt käydä!” Olin ehtinyt toivoa, etteivät kuukautiseni koskaan alkaisikaan, koska olin jo ylittänyt niiden keskimääräisen alkamisiän. Äidille en heti kehdannut asiasta kertoa, joten menin kouluun verisissä pikkuhousuissani vatsa kipeänä ja toivoin, ettei veri tulisi päivän aikana housuista läpi. Oloni oli lannistunut. Tunsin olevani asian kanssa yksin.

Minulle tuli ylpeä olo. Koin olevani enemmän naisellinen.

Rehellisesti sanottuna: en muista lainkaan ensimmäisiä kuukautisiani! Outoa, sillä luulisi, että tuosta merkittävästä hetkestä jäisi jonkinlainen muistikuva.

Tunsin samaan aikaan ylpeyttä naiseudestani ja suurta häpeää, jännitin/pelkäsin kertoa asiasta äidille. Kerroinkin ujosti varmaan vasta seuraavan tai sitä seuraavan päivän aamuna. Hävetti myöskin, kun äiti vei minut ja isot siskoni kahvilaan menkkojenki alkamisen kunniaksi. Omalla luokallani olin tietääkseni ensimmäinen, mikä tuntui myös jotenkin sekä jännittävältä että tosi hienolta.

2011-15

hämmentynyt

Äiti oli jo suunnilleen vuotta ennen kertonut mistä on kysymys. Olin silloin aluksi järkyttynyt, mutta kun ne vuoden päästä alkoivat, osasin jo odottaa ja kohautin olkia että ”nämä on nyt varmaan ne”, ja jopa vähän innoissani, koska se oli kuulostanut jonkinlaiselta ”naiseksituloriitiltä”!

Samaan aikaan innostunut, jännittynyt, pelästynyt ja pettynyt. Oli rippileirin eka päivä, olin kaukana kotoa ja mulla oli mukana vain muutama side, jotka äiti oli lähtiessä antanut “varuiks”.


Kun lueskelin vastauksia ja lajittelin ne vuosilukujen alle, olin hieman yllättynyt ja pettynytkin siitä, miten vähän muutamassa vuosikymmenessä on tapahtunut muutosta kuukautisten alkamisen suhteen. Ihmiset painivat edelleen usein häpeän, pettymyksen ja asian kanssa yksin jäämisen kanssa. Suurin osa vastaajista kuvaili fiilistään menkkojen alusta negatiivisin sanankääntein. Näin oli oikeastaan kuukautisten alkamisvuodesta riippumatta.

Se sentään on vastauksista päätellen muuttunut, että ihmiset jo tietävät aika hyvin, mistä on kyse, jos alapäästä alkaa vuotamaan verta. Ja jos multa kysytään, niin se nyt on aivan bare minimum kuukautisvalistuksen tavoitteena!

Onneksi suurin osa vastaajista tiesi kuukautisten alkamishetkellä, mistä on kyse. Veri jalkovälistä voisi muuten tuntua melkoisen säikäyttävältä, traumatisoivaltakin.

Vastauksista näkee, että edelleen pitää peräänkuuluttaa myös sitä, että menkkavalistus pitäisi aloittaa aikaisemmin. Tämä varsinkin, koska kuukautisten alkamisikä on alentunut ja alentuu todennäköisesti edelleen.


Kiitos jokaiselle, joka kertoi omasta kokemuksestaan. ❤

Ekat menkat -postaussarjan tulevassa toisessa osassa keskitytään siihen, mitä vastaaja olisi tarvinnut, jotta hänen eka menkkakokemuksensa olisi ollut helpompi. Siinä kysyn:Millä tavoin menkkojen alkaminen olisi ollut mukavampaa? Mikä olisi helpottanut? Olisitko kaivannut lisää tietoa jostain?

Nähdään osan 2/3 parissa!

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s