Menkkablogin runopalstan historian toinen runo. Täällä tyyli on vapaa ja aihe menkka.
Kerran kuussa,
kuin omena puussa,
myös meidän kehossa on hedelmä tulossa.
Jos silt’ kaveri on hukassa
ja välimatkaa yhteiselossa.
Ui tuo nuijapää kuin keväisessä lammikossa..
Ei silloin synny lasta,
vaan alkaa menkat nää vasta!
Saako olla sidettä, vaippaa,
kuka kuukuppiaan jo kaipaa?
Vai oisko sittenkin tamppooni
vuodon tukkeeks sopivin?
Monta on kokoa noissa
kuukautissuojissa..
On niissä mallia ja mittaa,
mist’ voi omansa valita.
Päänsärky, selkäsärky,
vatsakipu, pieretys,
siittä alkaa taas siedätys.
Särkylääkkeet,
lämpötyynyt..
Saunominen ja lenkkeily..
Monelle on pelastus,
aivoille oiva tuuletus.
Nykyään on pillereitä,
kapseleita, laastareita..
Renkaita ja kierukoita..
Siit’ voi valita ehkäisyä,
jos ei tahdo lisääntyä.
Menkatkin voi lyhentyä,
vähentyä
tai kokonaan pois jäädä,
niin eipä silloin pakota päätä,
johan loppuu myös hätä
ellei kestä hormoonien kera elämätä.
Kehossa ne tahdin määrää,
jaksoittain ain’ hyrrää ja hyrrää.
Kerrallaan taas monta päivää,
sitten on taas lystiä,
kun ei tartte värkätä
tai sotkeentumista miettiä.
Monelle nuo herkut maistuu,
vuotoaika kun esiin astuu.
Kiukkuakin pukkaa
ja aisteja se tarkentaa,
kun alkaa lähtölaskenta.
Silloin kaipaa hellää hoivaa,
rakastavaa kosketusta.
Oman itsen lempeyttä,
tosi paljon levähdystä.
Se aiheuttaa niin väsymystä,
keho kun on muutoksen myrskyssä.
Punaisessa tyrskyssä.
-Marianna Jämsä
Kirjoittaja on pohjoispohjanmaalainen runoilija, joka ei kaihda vaikeitakaan aiheita.
Mitä, jos Sinä kirjoittaisit runon menkoistasi? Ota yhteyttä: munmenkat@gmail.com TAI Instassa, Twitterissä, Facebookissa.
menkkablogi 