Endometrioosiviikon erikoishaastattelussa päästetään kokemusasiantuntijat ääneen. Mistä endometrioosia sairastavat tiesivät, etteivät kuukautiskivut olleet enää normaaleja? Entä mikä on ollut heidän traumaattisin menkkakokemuksensa? [Artikkelin kuvat eivät ole haastatelluista naisista.]
Susanna:
1. Miltä kuukautisten alkaminen tuntui?
Kuukautisten alkaminen tuntui aluksi aivan todella nololta. Kiermurtelin nojatuolissa kaikissa mahdollisissa asennoissa, joihin 155cm pitkä tyttö mahtuu. Olin pää alaspäin, sikiöasennossa, jalat koukussa ja koitin istua normaalisti. Kun äiti kysyi alkoiko menkat, vastasin tyynen rauhallisesti, että ei. Miten niin? Ne sattu ja hävetti, enkä ymmärrä edelleenkään että miksi.
2. Lyhyt kuvaus “tavallisista” menkoistasi
Mun tavalliset menkat kerto tulostaan kolme päivää ennen niiden alkua. Aloin olla kipeä ja vedin panadolia sekä buranaa kuin karkkia. Menkat alko aina niin kuin vesiputous, oli pakko vaihtaa sidettä kolmen tunnin välein. Valuin kuusi päivää aivan järkyttävän paljon ja kahdeksannen päivän kohdalla vuoto pikku hiljaa laantui.
3. Milloin ja mistä tajusit, että kuukautisesi/kuukautiskipusi eivät ole normaaleja?
Siinä vaiheessa, kun itket liikunnan tunnilla juostessasi etkä voi tehdä muuta kuin maata sängyssä, ymmärsi, ettei se ole normaalia. Onneksi myös äitini tajusi sen ja lähdettiin hakemaan hoitoa.
4. Traumaattisin menkkakokemus?
Traumaattisiin menkkakokemus oli ensimmäinen kerta, kun olin niin kipeä, että jouduin osastolle. Olin kyllä jo vanhempi ja hoito oli käynnissä, mutta silti se oli todella kova shokki.
Nimimerkki Rohkelikko:
1. Miltä kuukautisten alkaminen tuntui?
Muistan ensimmäisten kuukautisteni olleen täysin kivuttomat: veren vuotaminen alkoi ja sitten se loppui. Ensikokemukseni oli hyvin positiivinen, verta ei edes tullut mitenkään hirveän runsaasti. Äitini ja siskoni kuitenkin varoittelivat, että ensimmäiset menkat voivat olla kivuttomat vaikka myöhemmät olisivatkin kipuisia.
2. Lyhyt kuvaus “tavallisista” menkoistasi
Tavalliset kuukautiseni alkoivat varsinkin lukioikäisenä päivälleen ja lähes jopa tunnilleen tarkasti samaan aikaan. Silloin kun menkat olivat pari päivää myöhässä, tiesin heti kehoani tulkitsemalla, että stressiä on liikaa.
Ensimmäisenä kuukautispäivänä, melkolailla ensimmäisten veriläikkien tultua siteeseen, alkoivat kivut: ensin hitaina ja varoittelevina aaltoina, jotka nousivat ja kohosivat ensimmäisen tai runsaan tunnin aikana huippuunsa.
Sen jälkeisestä ajasta en osaa sanoa, miten nopeasti kivut hiipuivat jomotukseksi, sillä kovimmillaan kivut veivät ajantajun ja osittain myös ymmärryksen ympäristöstäni. Laskelmieni mukaan ne ovat kuitenkin kestäneet 3-4 tuntia, ja oletan viimeisen tunnin olleen se, jonka aikana kivut melko nopeastikin hiipuivat, ensin tasolle, jossa pystyin esimerkiksi katsomaan televisiota, jonka jälkeen yleensä nukahdin joksikin aikaa.
3. Milloin ja mistä tajusit, että kuukautisesi/kuukautiskipusi eivät ole normaaleja?
Lukiossa aloin epäilemään, että olisi syytä varata aika gynekologille. Perheessäni oli endometrioosia enemmänkin, mutta jonkintasoista kunnollista tietämystä oli vain siskollani. Hän patisteli minua varaamaan gynekologille aikaa, mutta aika jäi varaamatta vanhempien puutteellisen tuen ja läsnäolon johdosta, kun omat energiat menivät täysin muun elämän ylläpitämiseen ja siitä selviämiseen.
Olen siis lukioikäisestä asti ollut tietoinen, mutta gynekologille hakeuduin ensimmäistä kertaa vasta hieman päälle parikymppisenä, kun kipuja alkoi olla kylkikaarissa asti ja kuukautisten yleiskuva muuttui, hämmentävästi täysin päinvastaiseksi kuin mitä endometrioosissa yleensä: kuukautisistani ei tullut sen runsaampia, vaan oikeastaan niukemmat ja paljon lyhyemmät. Pituus lyheni viidestä päivästä kolmeen.
4. Traumaattisin menkkakokemus?
Kamalin, traumaattisin ja mieleenpainunein menkkakokemukseni on lukion ensimmäiseltä tai toiselta vuodelta, kun aamun ensimmäisellä tunnilla tunsin kipujen alkavan. En kehdannut poistua luokasta hakemaan vettä ottaakseni buranaa, ja kärvistelin aamunavaukseen asti. Vasta silloin hain buranan, mutta siitä ei ollut enää mitään apua.
Päivän toisen tunnin jälkeen minulla alkoi keskipäivän tuplahyppytunti ruokataukoineen, ja lähdin kotiin pois ihmisten silmistä, jotta sain kiemurrella kivuissani rauhassa. Kotimatkasta tai kotiinpaluusta en muistanut myöhemmin paljoakaan, vain pätkiä sieltä täältä. Kivun aikana en kyennyt muuhun kuin kiroiluun ja ähinään ja kiemurteluun sohvalla.
Lopulta kivut loppuivat, avasin telkkarin ja katsoin uuvuksissani hetken sitä, nukahdin ja havahduin hereille, katsoin kelloa ja totesin iltapäivätuntien alkavan tunnin päästä. Menin syömään ja lähdin takaisin lukioon.
En muista enää, tuliko pelkoni kipuja kohtaan tästä vai oliko se olemassa jo ennen tätä, mutta erityisesti tämän menkkakokemuksen jälkeen menin lähes aina kipujen alkaessa paniikkiin tai pakokauhun omaiseen tilaan, jos en voinut olla varma, että saan buranan pian otettua. Pelko kivuista kulki mukana lähes joka päivä takaraivossa, mutta erityisesti kuukautisten ensimmäisenä päivänä.
Charlotta:
1. Miltä kuukautisten alkaminen tuntui?
Hävetti. Se oli aika kamalaa. Sattui ja verta tuli ja tuli ja tuli. Kaikessaan oli semmoinen olo, että en mä halua olla nainen jos se on tällaista!!
2. Lyhyt kuvaus “tavallisista” menkoistasi
Kunnon menkkoja ei oo vuoteen ollut, mutta 8 päivää runsasta vuotoa aivan lamauttavien kipujen saattelemana.
3. Milloin ja mistä tajusit, että kuukautisesi/kuukautiskipusi eivät ole normaaleja?
En tajunnut sitä koskaan. Vasta diagnoosin saatuani ymmärsin, että se kipu ei ollut normaalia.
4. Traumaattisin menkkakokemus?
Varmaan se, kun mulla oli kurkussa kaksi nielupaisetta kummassakin nielurisassa ja en pystynyt niellä edes omaa sylkeä. Samalla oli menkat ja oksensin sitten sen kipeän kurkun läpi – ei ollut kivaa. Vietin sairaalassa sitten suurimman osan niistä menkoista.
Nimimerkki Aiempaa enemmän:
1. Miltä kuukautisten alkaminen tuntui?
Olin partiossa. Koin jatkuvaa tunnetta vessaan menon tarpeesta. Kuitenkin kun menin vessaan, ei sille ollut tarvetta. Rampattuani partion aikana teinin mielestä nolosti tuhat kertaa vessassa tuli yhden pyyhkäisyn mukana paperiin verta. Jähmetyin. Jokin defenssimode iski päälle ja jatkoin toimintaani kuin mitään ei olisi käynyt. Vasta seuraavana päivänä kerroin asiasta äidille ja aloin selaamaan sidevalikoimaa. Niiden värit ja muodot saivat ajattelemaan, että menkkojen alkaminen voisi ollakin ihan kivaa.
2. Lyhyt kuvaus “tavallisista” menkoistasi
Hurjaa kipua lonkkaluiden välissä. Tuntui kuin alavatsassa olisi jatkuva alipaine ja samaan aikaan joku puhaltaisi ilmapalloa vatsaani. Jostain syystä en halunnut “sortua” särkylääkkeisiin ja yritin sinnikkäästi vaikuttaa kipuihin liikunnalla ja lepäämällä. Joskus kivut äityivät niin koviksi, etten saanut luettua tulevaan kokeeseen tai syötyä koko päivänä mitään. Silti huoleni ei missään kohtaa herännyt, mikä tänä päivänä tuntuu hassulta.
3. Milloin ja mistä tajusit, että kuukautisesi/kuukautiskipusi eivät ole normaaleja?
Viime vuoden alussa lopetettuani ehkäisykapselin käytön sain kipukohtauksen. Se ilmeni suunnattomana kipuna, huusin kivusta. Vatsani ja peräsuoleni kramppasi niin, että oksensin ja samaan aikaan olin varma, että ulostan alleni. Tämä toistui kipukohtauksen aikana useita kertoja. Jouduin olemaan poissa töistä. Tämän seurauksena ystävän kehotuksesta menin gynelle, mistä lähti pyörät pyörimään endodiagnoosin saamiselle.
4. Traumaattisin menkkakokemus?
Lapsettomuushoitojen aikana käytin lääkettä, mikä pahensi endon oireita. Heräsin yöllä kipuun, mikä oli niin valtava, etten päässyt omin avuin sängystä ylös. Menin vessaan toivoen sen helpottavan. Istuin pöntöllä, oksensin ja tärisin enkä saanut henkeä. Olin varma, että kuolen kohta. Lähdin päivystykseen, missä sain kipulääkettä. Tällainen kohtaus jätti lievän trauman, mikä on johtanut pienen kivun laukaisevan minussa pelon sen eskaloitumisesta vastaavanlaiseen kohtaukseen.
Moona-blogissa haastatellut vapaaehtoiset kertovat lisää omasta elämästään endometrioosin kanssa. Suosittelen tsekkaamaan! moona.info/moona-blogi
Tekstien otsikot kertovat, että endottaret saavat kestää paljon, mutta heillä on tukena vertaiset ja ronski huumori. Vai miltä kuulostaa Vertaisia ja suolenpätkiä tai Paskapuhetta? Moonat eivät myöskään pelkää kirjoittaa herkistä aiheista. Yhden viivan kirous -kirjoitus kertoo lapsettomuuden uhkasta.
Haastattelun seuraavassa osassa keskitytään kuukautisten sosiaalisiin ja kulttuurisiin ulottuvuuksiin. Kuulemme muun muassa, mitä vääriä luuloja endottarilla on ollut menkoista ja millaisia muutoksia terveydenhuoltoon ja yleiseen keskusteluun kuukautisista he kaipaisivat. Ilmestyy loppuviikosta. 🙂
[artikkelikuva Pixabay @engin_akyurt]
menkkablogi 
Mullakin on aina ollut kauhean kivuliaat ja runsaat menkat, joskus jopa niin kivuliaat, että tuli oksennus. En oikeastaan koskaan ymmärtänyt, että mulla voisi olla endometrioosi. Viime vuonna sain viimeinkin ekaa kertaa elämässäni mentyä gynelle, joka epäili mulla endoa. Varmuutta ei silti vieläkään ole. Hän määräsi mulle e-pillerit, joita en oikeastaan olisi halunnut aloittaa… Aloitin kuitenkin, ja nykyään menkkani ovat paitsi entistä niukemmat myös entistä lievemmät. Menkkakipuja on siis edelleenkin jopa viikkoa ennen niiden alkamista, mutta nyt pystyn jopa olemaan pystyssä ja tekemään jotain.
LikeLike
Kiitos Erika H, kun jaoit kokemuksesi. On tärkeää puhua tästä aiheesta! Toivottavasti saisit pian varmuuden diagnoosille, ja toimivan avun. Onneksi pillerit ovat jo vähän helpottaneet olemistasi ❤
LikeLike