Runsaat menkat ja elämä – mahdoton kombo?

Tervetuloa menkKAVERI -kirjoituksen äärelle. Palstalla vierailevat kirjoittajat kertovat mietteitään menkoista, ja kaikesta, mihin ajatukset niiden kautta johtavat. 

---

Mä en oo niitä ihmisiä jotka jaksaa puhua menkoista kovin kauniisti.

Mielestäni ainoa ”hyvä” hetki menkoille on sillon, kun on harrastanut peniksellistä penetraatiota sisältävää seksiä, ja kaikista ehkäisytoimenpiteistä huolimatta jäytää taas se kauhu vatsanpohjassa –
mitä jos on silti tullu raskaaksi?

En halua lapsia missään tapauksessa, ja tämä kauhu on heti läsnä, jos menkat myöhästyvät päivälläkään, vaikka olisi avaruusasut päällä kuivapannut. Silloinkin se menkkojen alkamisen riemu kestää noin minuutin, kunnes taas realisoituu, minkä kanssa joutuu diilaamaan seuraavat päivät.

Mulla on niin runsaat menkat, että menee käytännössä lähes koko elämä stopille parin ekan päivän ajaksi.

Silloin tällöin joku keksii sanoa, että ”Ei saa antaa menkkojen tuolla tavalla rajoittaa elämää”, jos kieltäydyn jostain menosta ja kerron syyksi ”menkat.” Haluaisin nähdä nämä ihmiset selviämässä menkoistani päivän ajan jossain missä esimerkiksi vessa ei ole välittömässä läheisyydessä. En pysty kirjaimellisesti olla tuntiakaan liikenteessä ennen kuin kuukuppini vuotaa hallitsemattomasti yli. Sitä verta tulee vaan niin perkeleesti.

Tositarina muutaman päivän takaa:

Oli kerrankin aikaa lähtä kirpparille etsimään tarvimaani kolttua, ja päätin menkkojen alkamisesta huolimatta lähteä. Kellotin tarkoituksella sen niin, että kävin tyhjentämässä kupin juuri ennen lähtöä ja yritin olla todella nopea liikkeissäni.

Hieman alle tunnissa olin kerännyt pari sovitettavaa ja päässyt jonosta läpi sovituskoppiin. Sillä sekunnilla, kun koppi vapautui ja otin muutaman askeleen sovituskopin sisälle, tuli se tunne.

Ei jumalauta.

Tunnen kalsareiden kastuvan lämpimästä verestä ja se imeytyy kankaiden läpi seuraaviin housuihin. Sitä vaan tulee ja tulee.

Nyt pitää toimia saatanan nopeasti.

Seisoin hetken aikaa vaan lamaantuneena paikoillani, koska vitutti niin paljon enkä halunnut lähtä pitkän sovitusjonon ja vaatteiden pläräämisen jälkeen kotiin sovittamatta.

Päätin, että en muuten lähde.

Taskussa oli nimittäin onneksi vessapaperimyttyjä nenän niistämistä varten. Tungin ne äkkiä kalsareihin ja kiskoin jalat tiukasti yhteen. Verikatastrofi oli hiuskarvan varassa. Sovitin koltut puoliksi ja pikaisesti kiroilun säestämänä, koitin olla näyttämättä liian epäilyttävältä linkatessani reidet yhteen liimattuina verestä läpimärissä kalsareissa kassan kautta kotia – joka onneksi oli myös kohtalaisen lähellä.

Äärimmäisen runsaan vuodon lisäksi on tietysti kovat krampit ja kivut.

Ne alkaa jo PMS:n aikana. Ei tarvitse kalenteria kertomaan, milloin menkat on tulossa, kun tissit muuttuu niin herkiksi, että kaikki heiluminen portaissa kävelyä myöten sattuu niihin, niveliä jomottaa, kaikki lihakset vetää tosi kireälle ja alaselkää särkee. Menkkojen ekoina päivinä tulee viiltäviä kramppeja kohdunseinämän uusiutuessa, tuntuu siltä kuin joku työntäisi pitkiä ohuita neuloja vatsani lävitse, tai leikkaisi sisäelimiäni siivuiksi juustohöylällä. Koko vulvan aluetta sattuu kuin se olisi tulessa.

Viiltävien kramppien lisäksi vatsaa vääntää ripuli sekä samanaikaisesti ummettaa. Silloin saattaa myös kulua ikuisuuksia vessassa, kun vatsanväänteet on niin pahoja, ettei uskalla nousta. Tuntuu, että hetkellä millä hyvänsä käynnistyy seuraava ripuliaalto. Sen lisäksi, että sitä verta tulee vaan kokoajan sellaista tahtia, että tuntuu suorastaan turhalta nousta edes ylös pöntöltä. Menkkojen ekoina päivinä vessaan menon ajaksi ei siis kannata esimerkiksi jättää levyjä päälle, jos on ruoanlaitto kesken.

Kaikki tämä ei tee nukkumisesta myöskään helppoa.

Vaikea rentoutua, kun täytyy tunnin välein rampata tyhjentämässä kuppia ja joka paikkaa särkee. Joskus krampit on niin pahoja, etten voi kuin kyhjöttää sikiöasennossa ja itkeä ja toivoa että se menee kohta ohi.

Yllättäen kaikki tämä tekee minut erittäin herkäksi ja äkkipikaiseksi menkkojen ajaksi. Jos olet koskaan nähnyt kuinka eläin käyttäytyy, kun siihen sattuu, voin samaistua.

PMS:ään kuuluu myös kliseinen itseinho. Se tunne, että kaikki salaa vihaa mua ja tarkoittavat pahaa eivätkä vaan kehtaa sanoa. Sellainen olo, että on epäkelpo hylkiö, josta kukaan ei voisi vähempää välittää.

Pitkäaikaisen masennuksen kanssa taistelleena tämä menee jokseenkin siinä muun seassa, onpahan ainakin muutama päivä kuukaudessa, kun voi selkeästi laittaa nämä fiilikset menkkojen piikkiin. Olisin kuitenkin tyytyväisempi, jos voisin poistaa kohtuni kokonaan. Mitäpä sillä tekisin, kun en lasten tekoonkaan tarvitse?

Buranalla ja kalenterin tyhjäämisellä jotenkin selviää. Yleensä ei mielellään rajoittaisi elämäänsä menkkojen takia, mutta kun keho tuntuu siltä kuin sen sisällä käytäisi jotain ydinsotaa niin ei tee mieli juuri lähtä mihinkään.

---

Kirjoittaja on intohimoinen sirkustaiteilija Keski-Suomesta, jonka sydämen täyttää sirkuksen lisäksi eräs hyvin erityinen kissashenkilö.

*kuvat canva.com