raskauden jälkeen mikään ei ole ennallaan

Tervetuloa menkKAVERI -kirjoituksen äärelle. Palstalla vierailevat kirjoittajat kertovat mietteitään menkoista, ja kaikesta, mihin ajatukset niiden kautta johtavat. 


[Emilia – menkkojen 1. päivä]

Mulla on takana 423 päivän menkaton aikakausi, jonka aikana ponnistin maailmaan uuden ihmisen.

Sitä ennen kuukautiskierto ehti rytmittämään elämääni neljäntoista vuoden ajan. Se loi elämään syklisen rytmin, jonka aallokossa sitä oli tottunut seilailemaan. Hormonit vaikuttavat mielialaan, itsetuntoon ja yleiseen asioista innostumiseen. Siinä, missä ovulaation aikoihin sitä tuntee itsensä viehättäväksi, osaavaksi ja aikaansaavaksi, niin pahimpien PMS -tyrskyjen vyöryessä yli, tekisi mieli vain maata hiljaa peiton alla ja sieltä vähän murista kaikille, jotka sattuu lähietäisyydelle.

Ja sitten tulin raskaaksi ja menkat loppui. Kuten myös PMS ja ovulaatiot. Ja se elämää rytmittävä syklisyys. Kesä ilman menkkoja oli sinänsä tosi mukava kokemus. Sitä pystyi viipottamaan kesätapahtumissa ja festivaaleilla ilman, että tarvitsi miettiä, miten siellä bajamajassa tyhjennetään kuukuppi tai missä ylipäätään pääsee vessaan.

Jotain kuitenkin puuttui. Aika muuttui suoraviivaisemmaksi ja vain eteenpäin meneväksi. Sen sijaan, että olisi seurannut kuukautiskierron päiviä, jotka alkaa aina uudelleen alusta noin 27 päivän välein, siirryin seuraamaan raskausviikkoja, jotka vain menevät eteenpäin kohti loppua. 42 niitä kaikenkaikkiaan tuli. Alkukesä, kesä, syksy ja talvi.

Keskellä kylmintä talvea tuli se hetki, että lapsen oli tultava ulos. (Hurja kokemus täynnä jostain syvyyksistä kantautuvaa eläimellistä voimaa, kontrollin menettämistä, järjetöntä kipua ja liian paljon ihmisiä jalkovälissäni.)

Synnytyksen jälkeen mikään ei ole ennallaan, ei myöskään menkat. Meni vajaat viisi kuukautta synnytyksestä, että ne alkoivat uudelleen. Entisen viiden päivän vuolaan vuotamisen ja kovien kipujen tilalle on tullut erittäin niukat kolmen päivän menkat ilman juuri minkäänlaisia kipuja. Koko asian voi unohtaa, kun ne ei tunnu missään. Kuukuppiakaan ei tarvitse tyhjentää siksi, että se tulvisi yli.

Voisi luulla, että olisin onnellinen tällaisesta asioiden tilasta, mutta jollain tapaa tämä tuntuu vähän väärältä. Taas tuntuu hieman siltä, että jotain puuttuu. Ei nämä tunnu menkoilta, kun verta ei tule entiseen tapaan eivätkä menkat tunnu missään. Liian helpot menkat tuntuu vähän huijaukselta kaikkien niiden vuosien jälkeen, kun jouduin syömään kaksi ensimmäistä päivää ibuprofeenia ja juoksemaan yhtenään vessassa.

Nyt itseään on muistutettava tyhjentämään se kuukuppi aamulla, päivällä ja illalla, kun ennen sai pelätä sitä hetkeä, kun se vuotaa yli.

En sinänsä kaipaa kipua tai yhtään kovempaa verenvuodatusta, mutta näin helpot menkat ei ehkä oikein tunnu menkoilta. Ainakaan niiltä, joiden kanssa olin tullut tutuksi ja jotka olivat osa minua.

Tänään mulla alkoi neljännet menkat synnytyksen jälkeen. Taas ilman mitään ennakkovaroituksia. Ei tunnu siltä, että on menkat, mutta musta vaan tulee verta. Häh.


Kirjoittaja on uusi äiti, joka harrastaa kansanperinnettä ja haluaa oppia kaikki kantoliinasidonnat.

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s