menkkatransformaatio

Tervetuloa historian toisen menkKAVERI -kirjoituksen äärelle. Palstalla vierailevat kirjoittajat kertovat mietteitään menkoista, ja kaikesta, mihin ajatukset niiden kautta johtavat. 


[nimim. Menkkanautti – kierron 15. päivä]

Kun mietin menkkoja, niin ensimmäisenä tulee mieleen se kipu, reisillä ja masulla kuumavesipullon polttamat jäljet, kipu sisällä, kipu ulkosynnyttimissä, suklaa ja kipu.

Söin kipuun yli 15 vuotta lääkkeitä ja yhden butoh-kurssin aikaan päätin lopettaa. Sanoin itselleni, että sattukoon kuinka vitusti hyvänsä, en pelkää. Kurssilla kivuissa samaistuin hyönteiseen, joka pyristelee jostain tahmaisesta pois.

Siitä lähtien olen tutkinut itseäni menkka-aikoina. Olen tunnustellut, mitä tunteita sen kivun alla on. Olen huomannut, että kun mua sattuu, koitan vastustella ja sitten kun en enää jaksa, avuttomuus ja suru vierii kyynelten kautta ulos. Silloin helpottaa, en ole enää menkkojeni eli oman vastusteluni vanki. Joka kerta menkkakivuissa toistuu hyvin samanlainen draamankaari.

Noin puoli vuotta sitten opin, että passiivisen kärsimisen sijasta kehoni haluaakin aktiivisesti menkkailla. Yhtenä yönä, kun sattui taas niin vitusti, aloin kuunnella ohjattua kehotietoisuusharjoitusta. Olin todella syventynyt harjoitukseen ja yhtäkkiä halusinkin työntää vitullani ja huomasin, että se helpottaa mun kipuja. Sen jälkeen oon työntänyt ja nauttinut siitä helpotuksesta, jota oon siitä saanut ja samalla tunnustellut, millä muulla tavalla haluaisin olla aktiivinen. Oon leikitelly ajatuksella, että ehkä toi työntöhalu liittyy siihen, että keho valmistelee itseänsä synnyttämään.

Menkat on kivat näistä syistä:

  • lapsesta (12 -veenä alko nää hommat) asti musta on ollut jännää saada selville, paljonko vuotoa on tullut, joten vessassa käynti on kivaa silloin
  • tykkään suihkussa hulauttaa kuukupista veret lattialle
  • menkoissa mun rebel-asenne korostuu, ei kiinnosta vittuakaan lähes mikään
  • annan itselleni paljon lepoa ja kattelen leffoja menkkojen ekana päivänä
  • se, miten mun yoni on auki menkoissa, on jotenkin viehättävää

Nyt mulla ei oo kuukautisia, kuukautiset on niin kaukana, et aivan kuin niitä ei ois olemassakaan. Niin sen kuuluu mennä, se on musta naisen ja kaikkien menkallisten elämää, vieritellä kuun kiertoa ääripäästä toiseen ja olla täysillä mukana kussakin hetkessä.


Kirjoittaja on helsinkiläinen itsensätutkija-hassuttelija, ja tällä hetkellä hänen mielestään kaikkien tulis relata lisää.

2 Comments

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s