[Johanna – menkkojen 4. päivä]
Tuntuu oudolta kirjoittaa näin normaalista asiasta kuin menkat. Mutta sitten muistan, etteivät ne todellakaan ole neutraali puheenaihe. Harvemmin puheenaihe ollenkaan.
Muistan, kun olin eräässä harrastusporukassa, jossa teimme lyhytelokuvan itse alusta loppuun. Päähenkilö oli vihainen toimistotyöntekijä, joka raivosi työpaikallaan papereita heitellen.
Emme olleet vielä miettineet ääneen hahmon sukupuolta vaikka olimme jo pitkällä suunnitteluprosessissa, joten kysyin ryhmän mielipiteitä. Yhdellä naispuolisella ryhmäläisellä oli vastaus valmiina: “Mies tottakai. Jos se olis nainen, niin tuntuis vaa, että siellä se nainen menkkaisena raivoaa.”
Mitä?! Onko tuollaisia mielipiteitä vielä olemassa? Ja sitä paitsi, onko menkkaraivo huonoa raivoa? Oletetaanko miehen raivoamisesta, että asialle täytyy olla järkevä ulkopuolinen syy kun taas naisen raivo on järjetöntä hormonien provosoimaa kaaosta?
Perinteinen “onko sulla menkat?” -mitätöintiyritys ei enää toimi minulle – ei sillä, että sitä olisin vuosiin kuullutkaan. Mun viha ja suru ja minä kaikkineni olen olemassa ja todellinen, oli mulla sitten menkat tai ei.
menkkablogi 